Taiteilijat 2013

Tero Nauha (Suomi)

Viime vuoden New Performance Turku –festivaalilla nähtiin Tero Nauhan performanssi Tell Me About Your Machines, joka oli osa laajempaa projektia nimeltä Life In Bytom. Tänä vuonna Tero palaa festivaalille projektin viimeisimmän performanssin kanssa.

Bytom on puolalainen kaupunki, joka aiemmin tunnettiin kaivosteollisuudestaan. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ala on kuitenkin kadonnut kaupungista lähes kokonaan taloudellisen elämän muutosten myötä. Vuonna 2012 Bytomin nykytaiteen museon CSW Kronika kutsui Tero Nauhan kaupunkiin toteuttamaan projektia. Vierailut, joita sittemmin oli useita, koostuivat haastatteluista, kenttämatkoista ja erilaisista tapahtumista. Tero Nauha järjesti ryhmälle bytomilaisia työpajoja, joista syntynyt materiaali, muistiinpanot, valokuvat, nauhoitukset ja videomateriaali ovat Life in Bytom – teoksessa läsnä.

Bytomia, kuten monia muitakin kaupunkeja länsimaissa on kohdannut nopea siirtymä teollisesta yhteiskunnasta jälkiteolliseen yhteiskuntaan. Tero Nauha tutkii teoksessaan bytomilaisten elämää uusliberalistisessa kapitalistisessa kontekstissa. Kuten viime vuoden New Performance Turku –festivaalilla nähdyssä Tell Me About Your Machines –performanssissa, myös Bytomissa pidetyissä työpajoissa Nauha tutki ihmisten suhdetta esineisiin, erilaisiin laitteisiin ja koneisiin heidän elinympäristössään. Hän hyödyntää Life In Bytom –teoksessaan ranskalaisten filosofien Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin skitsoanalyysia. Guattari kuvailee skitsoanalyysia metamodelisaatioon, poispäin pelkistämisestä ja yksinkertaistamisesta ontologiseen epäyhtenäisyyteen tähtääväksi prosessiksi. Skitsoanalyysi toimii Nauhalla välineenä aineiston affektiiviseen lähestymiseen.

Tero Nauha on hyvinkääläissyntyinen taiteilija, joka performanssitaiteen lisäksi työskentelee piirtäen sekä video- ja audiotaidetta hyödyntäen. Nauha on opiskellut Lahden taideinstituutissa, Poznanin taideakatemiassa Puolassa sekä Amsterdamin Rijksakademie van beeldende kunsten -instituutissa. Nauha tekee väitöskirjaa Helsingin teatterikorkeakoulun esitystaiteen ja -teorian koulutusohjelmassa.

www.teronauha.com


Julie Andrée T. (Kanada)

Julie Andrée T.:n performanssi Nature Morte in Turku kiinnittyy vahvasti lukuun kolme. Triptyykin omainen performanssiteos rakentuu kolmesta kahden tunnin performanssista kolmena päivänä festivaalin ajan. Teoksen tutkimuskohteina ovat maiseman ja kuoleman käsitteet, maiseman muutokset ja simulaatio. Vahvasti omaa kehoaan hyödyntävistä performansseista tunnettu Julie Andrée T. yhdistää teokseensa myös visuaalista runoutta ja kuvallista ilmaisua.

Kanadalainen Julie Andrée T. (s. 1973) on vieraillut installaatioineen ja performansseineen Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa ja Euroopassa sekä tehnyt yhteistyötä lukuisten artistien kanssa. Julie Andrée T.:lle taiteen tehtävä on heijastaa päivittäistä elämää ja erityisestä näitä synkkiä aikoja, joita parhaillaan elämme. Keho ja tila ovat hänen tutkimuksensa keskipisteessä. Useat hänen teoksistaan keskittyvät tutkimaan identiteetin kadottamisen mahdollisuutta. Vuosina 2008-2011 Julie Andrée T. opetti performanssitaidetta vierailevana taiteilijana Bostonin School of the Museum of Fine Arts –oppilaitoksessa. Hän toimii myös ajoittain kuraattorina taiteilijavetoisessa quebecilaisessa performanssi- ja installaatiotaiteen keskuksessa Inter/Lieussa.


Eero Yli-Vakkuri (Suomi)

Eero Yli-Vakkurin Fraktaalitalous nyt on kaksiosainen performanssi, jonka ensimmäinen osa Mysteerikone on 3-8 -vuotiaille lapsille tarkoitettu käsityöpaja. Lapset oppivat pajan aikana yksinkertaisia käsityötaitoja kuten sahaamista, ruuvaamista ja naulaamista. Käsityöläistaustainen Vakkuri ohjaa itse työpajan. Performanssin toinen, aikuisten osuus tapahtuu TEHDAS Teatterilla.

Fraktaalitaloudessa työtehtävät on silputtu osiin. Intialainen koodaaja vastaa tietokoneohjelman koodista, saksalainen opiskelija graafisesta suunnittelusta ja meksikolainen toimii järjestelmän testaajana. Ohjelman on tilannut kiinalainen yritys, joka toimii suomalaisen firman alihankkijana. Yksittäisen projektin parissa saattaa toimia satoja toisilleen tuntemattomia työläisiä, jotka eivät tiedä minkälainen kokonaisuudesta muodostuu. Tämä taas ei voi olla vaikuttamatta työn tekijöihin. He eivät edes tiedä mitä varten tekevät töitä. Jokainen suorittaa vain omaa tehtäväänsä. Yli-Vakkuri tutkii performanssissaan pirstaloitunutta tuotannon tapaa ja yksittäisen ihmisen osaa siinä.

Eero Yli-Vakkurin (s. 1981) esitystaiteen teokset pohjautuvat yleisön osallistamiseen. Hän luo paikkasidonnaisia teoksia ymmärtääkseen miten kulttuuriset ja taloudelliset järjestelmät vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen. Yli-Vakkuri on aiemmin muun muassa työskennellyt puhelinmyyjänä myyntituotteenaan performanssidokumentaatio DVD, tuottanut vertaisrahoitettuja taideteoksia, kuljettanut kuparia Beninistä, tehnyt mainoksia paikallisille yrityksille ja osana performanssiaan varastanut rahaa yleisön jäseneltä. Yli-Vakkurin tunnetuin teos on nimeltään 2500 kilometriä avaruudessa. Teos oli 85 päivän mittainen performanssi, jonka aikana Yli-Vakkuri käveli 30 kilometriä päivässä neljä metriä pitkällä graniittipaadella. Päivittäinen matka päivittyi internetissä nähtävillä olleeseen Mars-planeetan karttaan.

Yli-Vakkurin tuotantoon kuuluu niin käsitetaiteellisia hankkeita kuin teknologia- ja mediakriittisiä videoteoksiakin. Helsingissä asuva Yli-Vakkuri toimii usein yhteistyössä monialaisten taiteilijoiden ja eri aloja ammattilaisten kanssa. Yli-Vakkuri on suorittanut puuseppä-artesaanin opintoja, opiskellut kuvataidetta Tampereen ammattikorkeakoulussa ja opiskellut Viron taideakatemian monialaisen taiteen maisteriohjelmassa.

eero.storijapan.net


Joshua Sofaer (Iso-Britannia)

Object of Love –teokseen osallistuvat pääsevät 25 minuutin mittaiseen valmennukseen Joshua Sofaerin kanssa, joka on paitsi taiteilija myös tutkinnon suorittanut vuorovaikutusdynamiikan valmentaja. Object of Love –teos toteutuu Wäinö Aaltosen museossa äänieristetyssä lasikopissa. Sofaer on aiemminkin saattanut yleisön jäseniä henkilökohtaisten keskusteluiden äärelle. Vuonna 2002 hän toteutti menestyksekkään yleisöä osallistavan teoksen The Crystal Ball, jossa yleisöllä oli mahdollisuus keskustella ennustamisen, talouden ja psykologian asiantuntijoiden kanssa. Kahdenkeskisissä keskusteluissa osallistujat saivat kuulla kohtalonsa ja sen ohella teoksessa nähtiin tanssijoita.

Readymade –taiteen jalanjäljissä kulkeva teos on eräänlainen readymade-performanssi. Se saa museossa kävijät pohtimaan taiteen ja jokapäiväisen elämän välistä suhdetta, sitä miten taidegalleriassa tai museossa käymisellä voi olla positiivisia vaikutuksia ihmissuhteisiin. Sofaerin teos on osa Wäinö Aaltosen museon Suurin kaikista on rakkaus? –näyttelyä.

Joshua Sofaerin (s. 1972) performanssien, näyttelyiden ja taidetapahtumien keskeinen osa on yleisön osallistaminen. Sofaer pyrkii taiteen avulla tarjoamaan ihmisille mahdollisuuden nähdä maailma paikkana, joka on täynnä mahdollisuuksia. Hän myös rohkaisee ihmisiä aktiiviseen kansalaisuuteen. Sofaer työskentelee kuraattorina, tuottajana ja ohjaajana useissa projekteissa, suurimittaisista produktioista pienimuotoisiin performansseihin. Sofaerin teoksissa on usein sarkastista huumoria. Teoksissaan, jotka näennäisesti muistuttavat keskusteluohjelmaa, luentoa tai kilpailua hän kääntää totutut mallit päälaelleen.

Lontoossa asuva Sofaer työskentelee kansainvälisesti. Sofaer on suorittanut Bachelor of Arts – tutkinnon Bristolin yliopistossa, Master of Arts –tutkinnon Central Saint Martins College of Art & Design –yliopistossa ja tohtorintutkinnon Dartingtonin College of Arts –yliopistossa. Sofaer toimii myös opettajana ja on järjestänyt useita luentoja, työpajoja sekä toiminut mentorina taiteen ja performanssitaiteen opiskelijoilla. Hän tuottaa julkaisuja ja taidekoulutusta kulttuurista kiinnostuneille.

www.joshuasofaer.com


Mimosa Pale (Suomi / Saksa)

Yökerholounaalla Hamburger Börsissä karnevalistisista performansseistaan tunnettu Mimosa Pale soittaa sahaa ja esiintyy yhdessä vibrafonisti Severi Pyysalon kanssa. Esitys on ainutlaatuinen tilaisuus nauttia performanssikabareehenkinen lounas yökerhon hämyssä. Ruokatarjoilu tapahtuu seisovasta pöydästä ja viihteellinen musiikkiperformanssi puolestaan tarjoillaan yökerhon lavalla. Taiteilijat eivät ole aikaisemmin esiintyneet yhdessä ja tiedossa onkin mielenkiintoinen seikkailu performanssin, musiikin ja veistoshattujen maailmaan. Mimosa Pale esittää lyhyitä performatiivisia välinäytöksiä, joissa hän muun muassa esiintyy erilaisissa näyttävissä päähineissä. Luvassa on ainakin snapsilasihattuja, hattaraperuukkeja ja porkkanahameita. Lavalla nähdään myös Henri Marjamäki ja Maria Pahlman.

Yökerholounaan lisäksi Palelta nähdään toinen performanssi TEHDAS Teatterin iltaklubilla.

Mimosa Pale (s. 1980) on Berliinissä ja Porissa asuva kuvataiteilija, jonka teoksissa yhdistyvät performanssitaide ja kuvanveisto. Hänen performansseissaan huumori, himo ja juhlinta johtavat karnevalistiseen esillepanoon. Hän esiintyy kabareissa sahansoittajana, luo kenelle tahansa haute couturea ja pitää muotinäytöksiä kodissaan. Parhaiten hänet muistetaan jättimäisestä hävystä, jota hän kuskasi Kuvataideakatemian päättötyönään pitkin Helsingin katuja vuonna 2007. Pale on vieraillut useilla kansainvälisillä performanssitaiteen festivaaleilla ja ylläpitää hattuateljee Himoa Berliinissä. Pale on opiskellut taidetta Birminghamissa, Helsingissä ja Pariisissa. www.mimosapale.com

Severi Pyysalo on turkulainen muusikko, joka kuuluu maailman vibrafonistien parhaimmistoon. Hän on tehnyt yhteistyötä useiden suomalaisten ja kansainvälisten jazzmuusikoiden kanssa ja näyttänyt taitonsa myös taidemusiikin saralla. Palen ja Pyysalon yhteiskeikka on kuratoitu yhteistyössä jazzmusiikin läänintaiteilija Ilkka Rantamäen kanssa.


Robin Deacon (Iso-Britannia / USA)

Robin Deaconin White Balance on samaan aikaan performanssi ja eräänlainen luento. Teoksen nimi White Balance (valkotasapaino) viittaa valokuvauksessa käytettyihin kameran säätöihin, joilla havainnoidaan kuvauspaikan valaistusta ja muokataan kuvan värisävyjä, jotta kuvattu kohde saadaan näyttämään mahdollisimman totuudenmukaiselta. Deacon on viime aikoina tehnyt laajamittaista tutkimusta newyorkilaisista taiteilijoista 70- ja 80 -luvuilla käyttäen apunaan performanssi- ja videotaiteen arkistomateriaalia. Performanssissa Deacon käyttää joukkoa vanhanaikaisia vintage-videokameroita tarkastellakseen kuinka tapaamme nähdä ja muistaa tapahtumia vaikuttaa se, millä keinoin ne on tallennettu. Esimerkkeinä ovat muun muassa taiteilijan tekemä tallenne, perhetapaaminen tai uutislähetys.  Performanssitaide ja luennoimisen käytännöt ovat aiemminkin yhdistyneet Deaconin teoksissa. New Performance Turku –festivaalilla nähtävä White Balance on osa teossarjaa, jossa Deacon luo fiktiivisiä kertomuksia ja tutkii millainen suhde kuvitteellisilla tarinoilla voisi olla elettyihin, omaelämäkerrallisiin kokemuksiin. Performanssi on osa uutta teoskokonaisuutta, jonka lopullinen versio nähdään New Yorkissa lokakuussa 2013.

Festivaalilla nähdään myös work-in-progress-versio Deaconin pian valmistuvasta dokumentista Spectacle: A Portrait of Stuart Sherman, joka kertoo edesmenneestä yhdysvaltalaisesta performanssitaiteilijasta Stuart Shermanista.

Robin Deacon (s. 1973) on Yhdysvalloissa asuva taiteilija, kirjailija, elokuvantekijä ja opettaja. Deaconin videoita ja performansseja on nähty konferensseissa ja festivaaleilla sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Hänen poikkitieteellinen lähestymistapansa kattaa monia aloja ja teemoja. Deacon tutkii taiteilijan läsnäoloa ja poissaoloa, taiteilijan roolia omaelämäkerturina sekä journalistisen ja dokumentaristisen lähestymistavan mahdollisuutta taiteessa. Viime aikoina Deacon on työskennellyt erityisesti dokumenttielokuvien parissa sarjalla teoksia, jotka tutkivat performanssin uudelleen tulkintaa ja uudelleen esittämisen etiikkaa. Tällä hetkellä Deacon toimii performanssitaiteen apulaisprofessorina Chigagon School of the Art Institutessa.

http://www.robindeacon.com/


Oblivia

Oblivia

”It’s over! Postmodernismi on ohi. Mainstreamin roikkuessa epätoivoisesti kiinni postmodernismin ilmentymissä, taiteilijat ovat jo menossa kohti uutta, kohti uusia ”ismejä”. Uusimmassa pitkän aikavälin projektissamme laitamme postmodernismin kuvitteelliseen museoon ja otamme käsittelyyn tämän päivän, menneisyyden ja tulevaisuuden. Me olemme iloisia siitä että voimme edetä kohti uusia horisontteja ja kysyä: keitä olemme? miten päädyimme tänne? ja vaikuttiko postmodernismi loppujen lopuksi oikeasti meihin?”

Museum of Postmodern Art –teoksessaan Oblivia on heittänyt itselleen megalomaanisen haasteen: tehdä jotain uutta. Elegantisti ja vain näennäisesti eksyksissä he vaeltavat tutussa maailmassamme kuin pimeässä teatterissa. Heitä ei pelota pudota salaluukuista tai katsoa kulttuurihistorian tapahtumien taakse. He tekevät ruumiinavauksen emotionaalisille ja älyllisille käsitteille ja kaivautuvat syvälle kielemme juuristoon. Se mikä lopulta pannaan näyttämöllä marssimaan yleisöä päin on sekä absurdia, hirviömäistä että, kyllä, täysin uutta. Huumori saa uuden nimen, esitys uuden kielen, tulevaisuus uudet kasvot: Oblivia, painokkaan filosofinen, huippuälykäs ja vakavasti otettavan hauska.

Museum of Postmodern Art-esitystä ovat olleet osa-tuottamassa Pact Zollverein ja Espoon kaupunginteatteri. Teoksen ensi-ilta oli Saksan Essenissä sijaitsevassa Pact Zollvereinissa ja Suomen ensi-ilta oli Espoon kaupunginteatterissa marraskuussa 2012. Esitys on ensimmäinen osa viisiosaista ja viisivuotista Museum of Post Modern Art (MOPMA) -teossarjaa.

Monitaiteellinen ja –kansainvälinen esitystaideryhmä Oblivia on perustettu Helsingissä vuonna 2000. Oblivian jäsenet ovat Suomesta ja Iso-Britanniasta. Ryhmän teoksissa muoto ja sisältö ovat yhtä. Tyyliä leimaavat konseptuaalisuus, minimalismi ja komiikka. Obliviassa monitaiteellisuus näkyy tekijöiden eri taustojen esiin tuomisessa kollektiivisesti toteutetuissa luomuksissa. Oblivia kiertää kansainvälisesti.

Esiintyjät: Timo Fredriksson, Anna Krzystek (Iso-Britannia), Annika Tudeer
Äänisuunnittelu: Juuso Voltti
Valosuunnittelu: Meri Ekola
Tuottaja: Marina Andersson-Rahikka
Valokuvaus: Eija Mäkivuoti
Tuotanto: Oblivia
Esityskieli: englanti

www.oblivia.fi


Kristina Junttila (Suomi/Norja)

Kristina Junttilan performanssilla 1+1=1 on missio: tehdä meistä kaikista samanlaisia. Performanssi kääntää ylösalaisin oikeuden määrittää suomalaista kulttuuria ja pyrkii avaamaan erilaisia näkökulmia maahanmuuttajien sopeutumiseen. Suomessa asuvat maahanmuuttajat tulevat antamaan valtaväestölle neuvoja kuinka parhaiten integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Onko niin, että heillä, jotka näkevät Suomen ulkopuolelta, onkin paremmat mahdollisuudet viestiä kulttuurin omaleimaisuutta? Tuleeko Suomesta parempi maa, jos me kaikki olemme enemmän samanlaisia?

Esityksellä on kaksi osaa, joista ensimmäinen on itseohjautuva kuuntelukävely, joka tarjoaa käsityksiä ja tarinoita siitä, miten integroitua mahdollisimman hyvin. Kierroksen osallistujat saavat mp3-soittimen ja ohjeet, joiden mukaisesti kierros etenee. Toinen osa teosta on sooloperformanssi TEHDAS Teatterissa lauantai-iltana. Teos on toteutettu yhteistyössä Taide kotouttaa -hankkeessa työskentelevien maahanmuuttajataiteilijoiden Sibel Kantolan ja Sibiry Konatén kanssa.

Kristina Junttila (s.1977) on esitystaiteen parissa työskentelevä taiteilija, joka toteuttaa yleisöä osallistavia tapahtumia ja esityksiä monenlaisissa paikoissa, kuten kampaamossa, vanhainkodissa, luentosalissa sekä myös perinteisemmissä teatteritiloissa ja gallerioissa. Hän toimii esiintyjänä, ohjaajana, kirjoittajana ja opettajana sekä tekee yhteistyötä toisten taiteilijoiden kanssa. Hänen teostensa teemat nousevat vallitsevien rakenteiden ja henkilökohtaisen kokemuksen suhteesta. Millä tavalla ympäristö, säännöt ja instituutiot vaikuttavat elämäämme? Kenellä on vapaus, vastuu ja valta? Junttila on suorittanut teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutuksen Turun Taideakatemiassa (2006) ja Esitystaiteen ja –teorian maisteriopinnot Helsingin Teatterikorkeakoulussa (2010).

www.kristinajunttila.com


Artist as Art

Kuusi turkulaista eri alan taiteilijaa on työstänyt uusia performanssiesityksiä festivaalitaiteilija Joshua Sofaerin johdolla.

Image: -

Image: Maija Reeta Raumanni/Anna Emilia Tolppi 2013

Anna Emilia Tolppi

Ote päiväkirjastani
30 päivän ajan olen tutkinut Brutaalia Naisenergiaa. Tule mukaan yhdeksi päiväksi.

Audio & editointi: Sami Skantsi, muusikko ja äänisuunnittelija

Anna Emilia Tolppi (s. 1978) on monialainen taiteilija, jonka luomisriemu johtaa mitä erilaisimpien materiaalien ja menetelmien kokeilemiseen. Kaikki on mahdollista, kun valmiita vastauksia ei ole. Anna Emilia on aiemmin keskittynyt tekstiili- ja kuvataiteen näyttelyiden pitämiseen sekä teatterin maailmaan. Osallistuminen Artist as Art -työpajaan avasi hänelle aivan uuden ja kauniin maailman, jossa hän nyt ottaa ensiaskeleitaan.

Image: Joshua Sofaer / Anneliina Koskinen

Image: Joshua Sofaer / Anneliina Koskinen

Anneliina Koskinen

“Ach, ich fühl´s” (Oi, minä tunnen sen) ovat Mozartin Taikahuilun iki-ihanan Pamina-neidon koskettavan aarian ensimmäiset sanat. Klassisen aarian tuntevat kaikki, jotka oopperataidetta harrastavat ja tietävät, että suloisen laulun taustalla on huikea annos laulajan taitoa ja itsehillintää sekä –hallintaa. Mutta mitä, kun laulaja tuntee SEN? Kun paniikki vyöryy esiin, kosketus omaan itseen katoaa ja maailma ympärillä vääristyy?

Vanhan musiikin laulajana parhaiten tunnettu Anneliina Koskinen (s. 1967) on esiintynyt paitsi eri yhtyeiden ja orkestereiden solistina myös mm. kansainvälisen renessanssimusiikin yhtye Retroverin ja turkulaisen Camerata Aboensiksen jäsenenä Suomessa ja ulkomailla. Koskisen musiikillinen kiinnostus kattaa viimeiset 2000 vuotta musiikin historiaa ja hän esiintyy aktiivisesti myös teatterissa sekä sähköisen musiikin saralla. Turun Kaupunginteatterissa hän toimii sekä näyttelijä-muusikkona että äänenhuollon opettajana.

www.anneliinakoskinen.com

Elina Minn

Image: Elina Minn

Image: Elina Minn

”Ostin tänään nänniteipit, jotta nännini eivät näkyisi vaatteitteni läpi. Nyt nänniteippini näkyvät vaatteitteni läpi.” Elina Minnin teos pohjaa havaintoihin, jotka muuttuvat sanoiksi, joista tulee puhetta.

Elina Minn (s. 1984) valmistui animaatio-ohjaajaksi Turun Taideakatemiasta vuonna 2008. Hän työskentelee useiden eri välineiden, kuten performanssin ja videon kanssa. Vuonna 2013 hän ohjaa esityksen korvalappustereoille ja paperinukeille sekä videoteoksen nuorten turkulaisten taideopiskelijoiden ahdistuksista.

www.elinaminn.com

Heli Konttinen

Heli Konttinen

Image:Heli Konttinen

I am not my shoes.
Or Cinderella’s.
Nor am I your wooden leg.

I am not Orlando
Or you Mr. Bond.
Neither Santa nor God. Of any sort.

Perception. World peace. The spin of the globe.
Unicorns. Speculation. Eternal love. Gravitation.
Angels. Emergence. Death star canteen.

All in your backyard.

I am not my shoes.

Performanssi taistelusta, kuinka elää biologisen sukupuolen määrittämän roolin odotusten mukaisesti.

Heli Konttisen (s. 1967) taiteellinen aktiivisuus on peräisin tarpeesta ymmärtää, mitä on olla ihminen. Hän on kiinnostunut ihmismielen kummallisuuksista ja outoudesta. Hän lähestyy taidetta, kuten elämää itseäänkin, analyyttisellä ihmetyksellä, kysyen kuinka ja miksi. Hän esittää vastaukset näihin kysymyksiin teoksissaan, jotka ovat usein paketoitu huumoriin. Kunkin teoksen väline määrittyy teoksen teeman kautta. Hän käyttää välineinään valokuvausta, videota, elokuvaa, installaatiota ja kuvanveistoa. Joskus hän on itse läsnä teoksissaan esimerkiksi esittäen tieteentekijää. Hän yhdistää teoksissaan käsitetaidetta, kriittistä taidetta, sosiaalista kritiikkiä ja tiedettä. Hänen teoksensa on tarkoitettu laajemmalle yleisölle, myös taideskenen ulkopuolelle. Hän haluaa kannustaa kaikkia miettimään omia toimiaan ja herättämään julkista keskustelua suvaitsevaisemmasta ja inhimillisemmästä elinympäristöstä.

www.helikonttinen.net

Jani Petteri Virta

Image: Jani Petteri Virta

Jani Petteri Virta

Jani Petteri Virta astuu ihmisten eteen ja pyytää heitä tulemaan luokseen. Tai ehkä hän istuu heidän kanssaan. (Mieli)kuvalliset performanssit ovat yhtä lailla epävarmoja kuin röyhkeitä. ”On vain mies ja ääni, ja henki, ja pinta. Ja punainen. ’There is always red.'”

Jani Petteri Virta (s. 1977) on itäsuomalainen performanssitaiteilija, kuvataiteilija, kotimaisen kirjallisuuden opiskelija ja muusikko.

Maija Reeta Raumanni

Image: Hannu Seppälä

Image: Hannu Seppälä

This is it. Kaurakeksit, eläimet, mikrofoniteline, Boléro-musiikki, patja, oluttölkki, mikrofoni, imuri, sininen, painiminen.

Maija Reeta Raumanni (s. 1979) on Turussa asuva uuden tanssin ja esitystaiteen alalla työskentelevä tanssitaiteilija. Hän on opiskellut tanssia Amsterdamin Taidekorkeakoulun School for New Dance Development -linjalla, Turun Taideakatemiassa, Hoger Instituut voor Dans -koulussa Lierissä sekä Kansallisoopperan Balettioppilaitoksessa Helsingissä. Maija on Ehkä-tuotanto -ryhmittymän jäsen sekä toimii Turkuun vuonna 2009 perustetun nykytaidetila Kutomon kuraattorina yhteistyössä tanssitaiteilija Anna Torkkelin kanssa.

www.ehka.net/maija-reeta-raumanni

Vastaa