Festivaalitunnelmia

Tiistaina 30.9.

Hilpeitä rakkaudenosoituksia toriostosten lomassa

New Perfomance Turku Festival 2014 pyörähti tänään kunnolla käyntiin. Ensimmäisenä esitysvuorossa oli uusiseelantilainen vieraamme, performanssitaiteilija Mark Harvey, jonka kolmituntinen performanssi For the Love of Finland nähtiin Turun Kauppatorilla alkuiltapäivästä.

Kävin seuraamassa esitystä tovin paikan päällä. Torille saavuttuani piti hetken katsella ympärilleni, ennen kuin erotin taiteilijan muusta toriväestä. Näkemässäni osuudessa Harvey juoksenteli lapsekkaan riemukkaasti ympäri toria aina kahden kohteen välillä: ensin hän esimerkiksi antoi mojovan halauksen roskapöntölle, viipyi siinä tovin, ja sitten juoksi kohti Bajamajaa, jolle antoi rakkaudentäytteisen halauksen. Välillä Harvey juoksi pois omasta näkökentästäni ja oli hauska arvuutella mistä päin toria hän seuraavaksi ilmestyy näkyville.

Harveyn iloinen ja innostunut käytös loi kontrastia perinteiseen suomalaiseen jäyhään käytökseen. Torilla oli samaan aikaan paikallisväestöä tekemässä ruoka- ja tarvikeostoksiaan ehkä vain pari sanaa toisilleen puhuen, jossain ehkä muutamat ystävykset vaihtamassa kuulumisia. Jos jonkinlaista vuorovaikutusta oli, se kohdistui ihmiseltä ihmiselle. Sitten vierestä pinkaiseekin yksi uusiseelantilainen turisti, joka menee ja halaa elottomia asioita! Lähes kaikki ihmiset myös liikkuivat torilla kävelyvauhtia, lukuunottamatta muutamaa hypähtelevää ja juoksentelevaa lasta tai paria ilmeisen kiireistä aikuista. Pitääkö siis olla lapsi, bussista kohta myöhästyvä tai turisti, jotta ottaa torilla juoksuaskeleita? Onko kävelyvauhtia eteneminen kirjoittamaton käyttäytymissääntö? Rikkoiko Harvey ripeällä etenemisellään oletettua normia?

Seurasin myös muun yleisön vaihtelevia reaktioita. Osa ei ollut huomaavinaankaan, osa katsoi kiinnostuneesti. Muutama kauppias jutteli, että onko tämä jotain performanssia. Yhdessä kohtaa Harvey meni istumaan penkille, jossa istui jo kolme vanhusta. Harvey antoi lämpimän halauksen penkille, ja yksi vanhuksista katsoi hämmästyneenä. Sitten tämä vanha rouva käänsi katseena minuun: katsoja joutui katsomisen kohteeksi. Ehkä katseeni paljasti, että kyseessä on esitys? Myöhemmin huomasin, että tämä sama rouva oli edennyt penkiltä kohti toria, mutta yhä teosta katsellen.

Katseen lisäksi teokseen liittyi kiinteästi myös kuuloaisti. Usein ennen taiteilijan näköhavaintoa kuului tennareiden töminä torikivetystä vasten, joka antoi osviittaa suunnasta. Kenkien töminän lisäksi itse esityspaikka, tori, toi teokseen lisäulottuvuutta. Kalakojujen vieressä teosta seuratessani vahva kalanhaju leijaili sieraimiini, kun puolestaan hedelmäkojujen makea omenantuoksu vaikutti aivan eri tavalla. Päivä on kaunis, kuulas syyspäivä, jota kirkas syysaurinko valaisee. Turku antaa parastaan.

Näkemäni osuuden teemat olivat kiinnostavia. Ylikierroksilla käyvä, kaikesta innostunut turisti ihailee kaikkea ympärillään, jopa roskapönttöä. Tämä herätti kysymyksen siitä, onko paikallisväestö jo turtunut ympäristöönsä. Osaammeko me turkulaiset arvostaa upeaa Kauppatoriamme, sen kojuja, rakennelmia ja jopa itse kivilaattoja, joilla seisomme ja joilta käsin teemme päivittäiset vihannesostoksemme? Veikkaan, että pääosin emme. Siihen tarvitaan vieras näkökulma, eräänlainen etäännytys, jonka Harveyn turisti tarjoaa.

 – Susanna Eronen, New Performance Turku Festivalin tiedotusavustaja

Mark Harveyn For the Love of Finland nähdään vielä Turun kävelykadulla (Yliopistonkatu 18-24) torstaina 2.10. klo 12-15 ja Vähätorilla lauantaina 4.10. klo 12-14.

Vastaa