JENNY SUHONEN: Performance about Responsibility

posted in: Keskustelua | 0

 

jenny-suhonen-performance-about-responsibility-kuva-heidi-pitkanen

JENNY SUHONEN: Performance about Responsibility

Installaatio Turun kaduilla 5.10.–9.10.

Teoksen ripustuskävely taiteilijan kanssa tiistaina 4.10. klo18.00.

 

SILLÄ MINÄ KÄSITÄN SINUA?

Jenny Suhosen Performance about Responsibility yhdistää kuvataidetta ja performanssitaidetta. Miellän teoksen kolmiosaiseksi tai kolmella tasolla toimivaksi. Ensimmäisessä osassa Suhonen on haastatellut kuutta vapaaehtoistyöntekijää ja tehnyt heidän käsistään muotokuvia. Näistä tussipiirroksista on tehty julisteita. Työ on näin ollen fyysisellä tasolla pääosin tapahtunut jo ennen kuin katsoja sen kohtaa. Teoksen nimi on suomeksi käännettynä Performanssi vastuusta, joka kuvauksen mukaan: ”kysyy mm. kenen tehtävä on auttaa ja kenen tehtävä on näyttää, kuka auttaa”. Tämä luo mielikuvan, että kyseessä on yhteiskunnallinen teos.

Ennakko-odotukseni mustavalkoisista, aika realistisista ja minimalistisista töistä toteutui teoksen toisessa osassa, jossa taiteilija kiinnittää julisteita Aurajoen ympäristöön yleisön mukana seuratessa.  Työn luonteeseen sopii tämän kaltainen osallistuminen. Se tuntuu ilmentävän vapaaehtoistyön henkeä. Alussa mukana on enemmän ihmisiä, mutta heidän määränsä vähenee matkan varrella, kun aikaa kuluu. Aluksi tuntuu myös, että olemme välillä muiden ihmisten tiellä. Kun meitä on vähemmän, muutumme yhä näkymättömimmiksi. Koen kävelyn hetkessä koettuna taide-elämyksenä: on kylmä ja minusta kadut tuntuvat verisuonilta, jotka risteävät kaupungissa eli kehossa. Taiteilija jättää sormenjälkiä ympäri kaupunkia, ympäri kehoa. Omia sormenjälkiään, mutta myös muiden, kuvauksen kohteina olevien. Muistan, että joskus sormenjälki toimi allekirjoituksena, kun henkilö ei osannut kirjoittaa, nykyäänkin sitä saatetaan käyttää apuna ihmisen identifioimisessa.

Mitä kädet kertovat minulle? Käsi symbolisoi usein ainakin työtä, tässä tapauksessa vapaaehtoistyötä. Taiteilija on tulkki, joka kuvaa havainnoimaansa yleisölle. Hän on muuntanut  haastattelut, puheen, kielen ja sanattoman viestinnän sekä havaintonsa tästä kaikesta kuviksi, joita meidän tulee tulkita. Käsimuotokuvat ovat kuin viittomia, taiteilija viittomakielen tulkki. Koen tämän niin, että taiteilijan tavoitteena on tehdä vapaaehtoistyöntekijöistä eli kuvauksen kohteista näkyviä. Mutta koska työn luonne on näkymätöntä myös kohteet ovat  kasvottomia. Kenties tästä syystä taiteilija säilyttää kohteet kasvottomina. Samalla kommentoidaan tapaa tehdä asiosta henkilökeskeisiä, kasvokeskeisiä ja muotokuvakeskeisiä. Asiat tehdään näkyviksi ihmisten kasvoilla. Vapaaehtoistyötä ei tehdä näkyvyyden vuoksi.

Teoksen kolmas vaihe on se, mitä tapahtuu teoksen vastaanottavassa yleisössä, heidän reaktionsa. Muuttuuko mikään? Taiteilija on laittanut yhteystietonsa julisteisiin, joten hän mahdollisesti saa jotain palautetta. Mutta emme ehkä koskaan saa tietää, mitä ihmisten mielissä tapahtuu tämän teoksen äärellä. Olen kuitenkin yrittänyt kuvata omia ajatuksiani teoksesta ja toivon, että sinä käsittäisit.

Heidi Pitkänen

Kirjoittaja opiskelee suomen kieltä ja yleistä kirjallisuustiedettä Turun yliopistossa.

Leave a Reply