CRISTOBAL YANEZ LANZARINI: Brain

posted in: Keskustelua | 0
img_0084

CRISTOBAL YANEZ LANZARINI: BRAIN

Durational performance, Vartiovuori park

Hänellä on valkoiset vaatteet. Hän istuu vaahteran alla, hänen tuolinsa on valkoinen, hänen varpaansa peittyvät oranssinruskeisiin lehtiin. Vaahteran oksasta roikkuu musta pussi, joka tuo mieleen paastoamisen ja verenluovutuksen. Erittämisen ja säilömisen. Vaahtera on melkein kalju.

Pussista tippuu mustetta hänen päälleen. Pieniä, keveitä helmiä, jos niistä tulisi ääntä, ääni olisi kirkasta ja tiukumaista, ei lainkaan niin lätsähtelevää kuin luulisi. Otsalle muodostuu vana, suisto, valtatie. Päälakeani kutittaa. Verimustepussi heiluu tuulessa, tuuli osallistuu minkä ehtii.

Muste ei ole likaa. Muste merkitsee, mutta kirjainten ja kuvioiden hirmuvalta on nyt laitettu syrjään, äänessä on mustesuiston satunnainen tanssi. En halua että tämä ikinä loppuu. Voinko olla lukematta vastakkain, valkoista ja mustaa, oppinutta musteainetta ja tuulta, josta en ymmärrä mitään?

Miten rienaavalta tuntuu liikkua, kun hän ei voi.

Ajattelen luita musteen alla, valkoisen alla. Välillä hän kallistuu. Antaa hartiansa, olkapäänsä kirjottavaksi. Miten hienovarainen kallistus! Huomaan kallistuvani itse, peilikuvana. Hän palautuu ja ajattelen hänen niskaansa. Hengitän yhtä aikaa ulos. Kuvittelen, että epämukavuus hellittää hetkeksi. Ettei hän taistele lainkaan vastaan. Että vaahtera on utelias. Että muste ja tuuli ja luut kurottelevat, kaikuvat toisiinsa ja tekevät tien.

Teksti ja kuva: Emilia Karjula

Leave a Reply