Fiktiiviset katsojat osat 1,2,3,4

posted in: Ajankohtaista | 0

Fiktiiviset katsojat Niksu ja H.P.

Osa 1. Avajaiset

IMG_4583 (1)

-Katso minkä mä sain ennustuskeksistä.
-Hyvä.
-Eikä ole. Mä en ole tehnyt töitä tarpeeksi. Tuskin toteutuu.
-Mä sain tämän: you will have hot sex tonight.
-Nonni. Mä en enää ikinä puhu sulle.
-Oikeasti tässä kyllä lukee best is yet to come. Jättää tilaa tulkinnoille.
-Ennustukset eivät ole kivoja. Ne ovat vähän kuin kohtalo, tuskin osuvat omalle kohdalle. Jos mulla on kohtalo, en tykkää siitä. Mä haluan kirjoittaa itse omat ennustukseni.
-Ei voi, ei se niin toimi. Mutta kirjoita sä mulle ja mä sulle.

Niksu ja H.P. Laittavat ennustuksensa kadulle unohdettuun purkkiin. Sieltä voi hakea ennustuksen kumajavia sanoja. Niksu ja H.P. poimivat lauseet avajaisissa käydyistä julkisista keskusteluista ja puheista. Voit ottaa ennustuksen ja kirjoittaa toisen tilalle. Osoite on Linnankatu 38.

IMG_4588 (1)

-Huomasitko, viikko alkoi kuunpimennyksellä.
-Kuunpimennys yhtä aikaa performanssiviikon avajaisten kanssa?
-Tieteen ja taiteen yhteistyötä, suunniteltu juttu.
-Näyttäisi hyvältä apurahahakemuksissa. Projektimme alkaa kuunpimennyksellä ja ennustuksilla.
-Mihin se mahtaa loppua?

Osa 2. Tietääkö keho, ettei se ole puu?

– Puut viestivät toisilleen. Jos yhteen puuhun tulee tauti tai ötökkä, lähiseudun puut alkavat varautua siihen jo etukäteen. Ne saavat varoitusviestin. Sitä ei tiedetä miten, mutta tieto kulkee.
– Tapahtuukohan Vartiovuorenmäen muissa puissa jotain tämän takia?

image1

– Miten se tän selittää?
– Mitä muutoksia tekijässä tapahtuu? Tai meissä? Onko tutkittu, ottaako jokin osa meissä vastaan puiden viestejä?
– Varautuuko mun kehoni puiden tauteihin vaikkei tarvitsisi? Tietääkö mun keho, ettei se ole puu?

image2

Osa 3: Häpeä vie plutolle, ei edes kunnon planeetalle.

-Sano kolme toivomusta.
-Maailmaan rauh…
-Kolme itsekästä toivomusta.
-No kappas. Yritetään. Toivon, että ympärilläni on aina joku, joka
ymmärtää mun huumoria. Toivon, että aina on joku, jolle voin
kirjoittaa vaikka keskellä yötä. Ja kolmanneksi toivon, etten häpeä.
-Täytyyhän sitä joskus hävetä. Välittää, että mitä muut meistä
ajattelevat.
-Ei häpeä haittaa mua sen takia, että mitä muut musta ajattelevat,
vaan sen takia, että mitä mä ajattelen itsestäni. Kun mä häpeän, mä
ajattelen vain itseäni. Mä kutistun ja karkaan sisälleni niin
kauas, että se on kuin joutuisi avaruuden äärimmäisimpään kolkkaan.
-Siellä on kylmää yksinäisyyttä.
-Siellä ei kohtaa ketään edes ohimennen. Häpeä on sellaista. Jää
yksin.
-Ja yksinäisyyttäkään ei saa sanoa ääneen. Sekin on noloa.
-Aika moni on.
-Ei elämän kuuluisi olla salaisuus.

 

Osa 4: Häviämisen katoamisesta

Niksu ja H.P. ovat käyneet Aboa Vetuksen nurmikolla
kuuntelemassa maatumisen ääniä.
– Mä tulin onnelliseksi. Keho maatui ja mä sain nähdä mitä jäi
jäljelle. Äärettömän arvokasta.
– Tuntuu itsekkäältä, kun ei heti lähde metsään kuolemaan.
Jätän tuhannet eläimet ilman ruokaa ja hiuksetkin olisivat
hyvää pesäainesta siileille ja rotille.

IMG_4606
– Yllätti, miten värikäs keho on, kun se maatuu. Värikäs ja
voimakkaan hajuinen kuin syksyn lehdet ja eksoottinen kukka.
– On ihminen värikäs ja voimakas jo eläessäänkin, mutta se ei
vaan aina näy. Sisällä asuu kuitenkin joku. Ruumis on vain
lahjapaperi.
– Se olisi ollut kiva kuulla jo lapsena. Biologian kirjassa
ihminen saa alkunsa parista hullusta hippusesta jotka
törmäävät. Ihminen tulee melkein tyhjästä. Homma päättyy
siihen, että kuollaan, eikä siitä sitten enempää, ja kellokin
soi sopivasti välitunnille.
– Pitäisi paljastaa kropan tarina loppuun saakka. Sinne asti,
missä ollaan taas melkein ei mitään.
– Ympyrä sulkeutuisi.
– Kaikki muuttuisi.
– Moni näytelmä, elokuva ja kirja menisi pilalle, jos kuolemaa
ei pelättäisi.
– Se vasta kuolemasta tekisikin pelottavan. Jos kuolemaa ei
pelkää, sitä voi pitää vaihtoehtona.
– Tuskin. Elämäkin on vaihtoehto.
– Mä haluaisin kyllä lähteä jo.
– Niin mäkin.
– Tarkoitithan että kahville?
– Tietysti. Jos mun kofeiinit laskee tästä, mä kuolen.
– Mä haluaisin kuolla ennen sua. Mä en halua olla se, joka jää
kaihoamaan.
– Ei onnistu. Mä olen vanhempi ja raihnaisempi.
– Mä alan tupakoida.
– Mä alan tupakoida ja juoda.
– Mä alan tupakoida ja juoda, en käytä pyöräilykypärää ja
juoksen uimahallissa ilman heijastinta.
– Mä alan istumatyön.
– Pahus. Sä katoat, mä häviän.
– En ole varma. Jos mä menetän käden, mä olen silti mä. Vaikka
kummatkin kädet, jalat ja koko purkin, olen mä silti mä. En mä
taida kadota.
– Sä olet niin sitkeä. Mulla ajatus harhailee joskus. Mä
saattaisin hyvin mennä multiin pikkuvarpaan kynnen mukana ja
ihmetellä sitten, että missä mä oikein olen.

IMG_1156 - 2011-06-01 at 16-57-05
– Jotkut ovat käyneet lähellä elämää. Ne sanovat nähneensä
valon, kuin tunnelin päässä. Sitä kohti on halunut mennä ja se
on ollut ihanaa, mutta jokin ääni menneisyydestä on saanut
palaamaan.
– Sori, mitä sä sanoit? Mä kuunnellut. Ajattelin santsatakin
vielä. Otatko säkin?
– Ei kiitti, tuo kahvia.

 

Hanna Dufva Turku N P
Hanna Dufva
Taiteellista umpimetsää ja ääneenlukemista rakastava monitaiteilija.

Vastaa