Halukkaat katsojaruumiit

posted in: Ajankohtaista | 0

Mikko Sams ja Joshua Sofaer: From My Brain To Yours
Floating Platforms
30.9. TEHDAS Teatteri

Mikko Samsin ja Joshua Sofaerin esitys From My Brain To Yours käsittelee sitä, mitä aivoissamme tapahtuu, kun hyväksymme vaihtoehtoisia todellisuuksia fiktiivisissä tarinoissa. Sams ja Sofaer ottavat lähtökohdakseen brittiläisen runoilijan ja kirjallisuuskriitikon Samuel Taylor Coleridgen (1772-1834) teesin ”the willing suspension of disbelief”.

Sams ja Sofaer purkavat Coleridgen teorian neljään osaan: Reality check mechanism, Participatory response, Provoked confabulation ja Susceptibility to emotional attachment. Samoin heidän esityksensä jakaantuu näihin neljään kategoriaan. Esityksen set-up on yksinkertainen: lava, kaksi mikrofonia, kaksi tuolia, kaksi miestä pukeutuneina samanlaisiin vaatteisiin. Kuvaannollinen nuotiotuli on sytytetty, öiset äänet ovat vaienneet, olemme vain me, kuuntelijat, turvallisesti yhdessä, johdattajanamme Suuri Tarinankertoja.

Fraasin ”suspension of disbelief”, joka hieman hankalasti kääntyy vaikkapa epäuskon pidättelyksi, voi ilmaista myös yksinkertaisesti ”belief”, usko. Me haluamme uskoa. Tämä on draaman, teatterin ja elokuvan ydintä. Me katsojina haluamme uskoa meille esitetyn tarinan.

Haluamme uskoa Samsin tarinan lentämisestä, haluamme uskoa Sofaerin vain täpärästi välttyneen hukkumiselta, haluamme uskoa, koska uskominen tarjoaa meille vaihtoehtoisen todellisuuden, paon tästä hetkestä, teatterin puutuolista, keskiviikkoillasta.

Osallistuttamalla meidät tarinaan Sams lujittaa suhdettamme. Esiintyjät manipuloivat neurologista vastaanottoamme tarjoamalla meille alkoholia ja muutumme entistä halukkaammiksi uskomaan, entistä vastaanottokykyisemmiksi. Yhteinen, jaettu juomahetki lujittaa suhdettamme: tällä leirinuotion kokemuksella on merkitystä. Kaadellessaan juomia, Sofaer ja Sams astuvat alas Suuren Tarinankertojan positiostaan, ja jakavat kanssamme kännitarinoitaan. Meidät on otettu mukaan taikapiiriin, jaamme Samsin ja Sofaerin kanssa yhteisen, intiimin hetken.

Hyvä draama tarvitsee puhdistavan lopun. Olemme valmiina draaman huipentumaan ja sen saamme: Leonard Cohenin Hallelujah laulettuna ja akustisella kitaralla. Katharsis on saavutettu. Nuotio voi hiipua.

Loppukeskustelussa joku yleisöstä sen sanoo ääneen: bodily minds can be controlled. Meitä on johdatettu, olemme halukkaasti vastaanottaneet tarinan, olemme halunneet uskoa. Uskosta meidät on palkittu, olemme tyydytettyjä, kuin ehtoollisen saaneita, yhteisen uskomme jakavia katsojaruumiita, strong in our suspension of disbelief.

Annika Dahlsten
Kuvataiteilija, joka ajattelee aikaa ja animoi ajatuksia

Vastaa