JOHN COURT: Untitled

posted in: Keskustelua, Uncategorized | 0
court_1-1
court_2-1
court_1-1court_2-1
JOHN COURT: UNTITLED

Topeliuksen koulu, Hansakatu 2. Perjantai 7.10. klo 10:00-14:00, lauantai 8.10. klo 12:00-16:00

 

Mark making on hankalasti kääntyvä termi oman, persoonallisen jäljen tuottamiselle. Taidegrafiikassa jäljen jättäminen on luontevaa: laatalle tehdään jälkiä, jotka vedostetaan uudelleen ja uudelleen, jäljenjättäminen multiploituu. Piirtäminen, jäljen uudelleen toistaminen, on saman idean variointia. Jälki, ”mark” on jokaisen henkilökohtainen statement, oma, uniikki merkki, vaikka toistettuna äärettömyyksiin.

Jäljenjättäminen, toistaminen ja uusintaminen  ovat John Courtin taiteentekemisen ydintä. Hän on muun  muassa toteuttanut pitkäkestoisia performansseja piirtäen monimetriselle puulaatalle merkkikieltä, omaa kirjoitustaan, uudelleen ja uudelleen, peittäen edelliset rivit seuraavilla kerroksilla samaa merkkijonoa.

John  Court on useissa teoksissaan viitannut kokemuksiinsa lukihäiriöstä. New Performance Turku festivaalilla esitettävä teos kertoo suoraan näistä kokemuksista: turhautumisesta koulujärjestelmään ja oppismistapojen yksiulotteisuuteen. Teos sijoittui Topeliuksen yläkoulun sisäpihalle. Court on myös esitellyt teoksensa oppilaille ennen performanssia ja koululaisilla on ollut mahdollisuus seurata teosta paitsi sisäpihalla, myös luokkien ikkunoista.

Teos on pitkäkestoinen ja toisteinen. Kahtena päivänä peräkkäin John Court työntää kahta parimetristä suppilon mallista, mustaa puukehikkoa pitkin koulun pihaa neljän tunnin ajan. Suppilon liikerata on ympyrä, ja liike toistuu uudelleen ja uudelleen. Toisessa suppiloista on numerosarjoja rakenteissa.

Seuraan performanssia molempina päivinä. Perjantaina oppilaat ovat tunnilla, eikä loppupäivästä uteliaita päitä enää näy ikkunoissa. Molempina päivinä osun paikalle pitkäkestoisen performanssin viimeisen tunnin aikana. Perjantaina taiteilija vaikuttaa väsyneeltä, ja työntää ilmeettömästi täysmustaa suppiloa tasaisella rytmillä. Liike on säännöllinen ja monotoninen. Sisäpiha on ankea, ja ovet kouluun lukittu pihan puolelta. Rikkinäiset puistonpenkit ja jätelava reunustavat pihaa. Lauantaina energialataus on aivan toinen: Court työntää molempia kehikoita lähes aggressiivisesti, voimalla. Toinen kehikoista tekee niin suurta ympyrää kuin pihaan mahtuu, hidasta kaarta, ja Courtin tarvitsee työntää se liikkeelle vain aika ajoin. Mustaa suppiloa Court paiskoo edelleen pienenä ympyränä, nopeammin. Kehikot törmäävät toisiinsa, niiden liikeradat muuttuvat, ne pysähtelevät liike-energian muutoksista, törmäävät kaiteeseen tai seinään. Court pakottaa ne liikkeelle kerta kerran jälkeen.

Courtin tehtävä rinnastuu Sisyfoksen rangaistukseen. Petkutuksistaan Manalaan tuomittu Sisyfos joutuu vierittämään ikuisesti kivenlohkaretta vuoren huipulle. Kun lohkare saavuttaa huipun, se vierii alas ja Sisyfoksen täytyy aloittaa työ alusta. Court, joka hädin tuskin oppi lukemaan ja kirjoittamaan koulussa, suorittaa nyt rangaistusta koulun pihassa. Erotuksena Sisyfoksesta Court rankaisee koulua. Hän rinnastaa koulun järjestelmänä Sisyfoksen turhaan uurastukseen, ja kurittaa puusuppiloihin vauhtia niiden hyödyttömään pyörimiseen.

Pitkäkestoisissa performansseissa on jotain kiehtovaa. Ne ovat usein toisteisia, samat liikkeet ja rytmi toistuvat. Ne manipuloivat aikaa ja kokemustamme siitä. Niiden seuraaminen on antautumista toisen määrittelemään rytmiin, vallan luovuttamista toiselle ihmiselle. Taiteilijan vallassa on aloittaa ja lopettaa, kertoa, koska liike loppuu. Courtin ”Untitled” performanssissa olen katsoja valmistautunut, tiedän keston, tiedän loppumisajan. Silti lauantain lopetus tuntuu yhtäkkiseltä, liike vain pysähtyy. Suppilot törmäävät toisiinsa viimeisen kerran ja jäävät lepäämään. Voin edelleen aistia niiden kulkuradat, Courtin vääjäämättömän askelluksen sisäkehällä. Court on jättänyt jäljen, fyysisessa tilassa, koulun sisäpihalla näkymättömän, mutta mielikuvissamme elävän, toistuvan kehän rytmin.

Teksti ja kuvat: Annika Dahlsten

Leave a Reply