MARK HARVEY: House Call

posted in: Keskustelua | 0
20161008_134022


MARK HARVEY: HOUSE CALL

Performanssi, Turun Linna

 

Mark Harveyn House Call -performanssissa yleisön roolina oli olla linnanherra-Robertin kutsuvieraita. Turun linnaan sijoittuneen esityksen alussa linnanherran palvelijattaret toivottivat meidät tervetulleeksi linnaan ja antoivat muutamia neuvoja herran seurassa käyttäytymiseen. He painottivat kohteliaisuuden merkitystä. Robertille oli kumarrettava tämän tullessa paikalle ja oli myötäiltävä mieluusti kaikkea, mitä hän sanoisi ja tekisi. Linnaan tiivistynyttä Suomen ja Euroopan henkeä oli myös kunnioitettava.

Pian linnanherra saapui ja kertoi, että meitä olikin jo odoteltu. Sitten hän lähti johdattamaan meitä pitkin linnan käytäviä. Hän vei meidät erääseen huoneeseen katsomaan ikkunasta, josta näkyvällä nurmikentällä hän kertoi pienenä leikkineensä veljensä kanssa. Hetken tarinoituaan hän yhtäkkiä ryntäsi kohti seuraavaa paikkaa, jonka hän halusi näyttää, ja me lähdimme hänen peräänsä. Hän ikään kuin otti linnan haltuunsa tarinoilla ja toiminnallaan.

Kierros jatkoi etenemistään vastaavalla rytmillä. Ensin hän kuljetti meidät tilaan, josta hän kertoili tarinoita, jotka usein liittyivät hänen linnassa eläneisiin esivanhempiinsa. Sitten siirryimme vauhdikkaasti seuraavaan tilaan, mikä asettui vahvasti museotilalle tyypillistä verkkaista rytmiä vastaan. Performanssitaiteilija liikkui tilassa kuin se todella olisi hänen kotipaikkansa, jota hän halusi esitellä kutsuvierailleen.

Yleisöä osallistettiin erilaisilla tavoilla. Itse olen perinteisesti kokenut vahvaa näkymättömyysviitan tarvetta esiintyjän hakiessa osallistavaa kontaktia yleisöön, mutta Mark Harveyn performanssi teki poikkeuksen tästä perinteestä. Lopuksi osallistuin jopa turnajaisiin! Ehkä kyse oli ensinnäkin siitä, miten teos jo asetelmallaan asetti yleisön osaksi performanssia pelkän katselijan sijaan, ja toiseksi kierroksella vallinneesta varsin hulvattomasta tunnelmasta. Linnanherran jutut äityivät yhä älyvapaammin suuruudenhulluiksi vieraiden ylistäessä hänen ideoitaan.

Nopean paikasta toiseen säntäilyn päätteeksi jäimme suureen huoneeseen, jossa isäntämme päätti yhdessä vapaaehtoisten kanssa järjestää spiritualistisen istunnon, jossa hän otti yhteyden Äiti Suomeen. Äiti Suomen perimmäinen viesti oli: ”Make Finlandia great again!” Suur-Suomen toteuttamiseksi linnanherralla oli kaikenlaisia kajahtaneita ideoita ja koko kuvio sai pohtimaan, miten heikosti romantikkojen aikoinaan luomat nationalistiset tarinat tuntuvat sopivan yhteen yhä globalisoituvan aikamme kanssa.

Toisaalta tämänkaltainen suurten muuttovirtojen ja verkostoitumisen aika näyttäisi olevan myös omiaan nostattamaan vastareaktiona erilaisia kansallistunteen ilmentymiä ympäriinsä. Asian kannalta tuntuu mielenkiintoiselta, miten ennen Äiti Suomen esiinmanaamista linnanherra ohjasi meditaation, jossa kehotettiin päästämään irti kaikenlaisista nykytodellisuutta leimaavista ismeistä ja aatteista, jonka jälkeen kansanhenki saattoi puhtaana ilmestyä paikalle. Kenties monien populistipuolueiden kelkkaan lähteneiden kokemus näinä aikoina onkin sellainen, jossa kansallisuus näyttäytyy jollain tavoin todellisempana asiana kuin erilaiset aatteet – ikään kuin kansallishenki olisi samalla tavalla luonnollinen ja konkreettinen asia kuin vaikkapa ilmoja halkova joutsen.

Teksti ja kuva: Pasi Kirvesoja

Leave a Reply