Tiloja – ­ Otteita Been päiväkirjasta osa 2

posted in: Ajankohtaista | 0

2.10.2015, klo 22.09, koti, Helsinki

Kahdentoista tunnin päästä istun bussiin ja lähden Turkuun. Olen kuulemma
valinnut väärän bussin. Tulen jäämään bussilla jonnekin Caribiaan. En
keskustaan. Mutta Turun Caribiaan kuitenkin. En ole vielä kertonut tästä
matkaseuralaiseni. Ei se ehkä haittaa, hän on seikkailija. Onhan hän
performanssitaiteen ystävä. Tai ainakin tuottaja. Kyllähän tuottajat
rakastavat taiteenalaansa. Eikö?

Tällaista olen ajatellut tällä viikolla. (Lähes kaiken kestävää) rakkautta
taiteeseen. Sen lisäksi olen ajatellu taidetta ja rahaa. Ja suomalaista
ruokaa. Ja kiitollisuuden rajoja. Vähän kuunpimennystä ja Valioa.
Turkulaisten medioiden suopeutta esitys- ja performanssitaiteelle. Eniten
apurahahakemuksia ja vuotta 2016.

***

Unen jälkeen alkaa syyslomaviikonloppuni Turussa. My perfo fall break. OK.
Nostan supernaisen viittani helmaa ja kerron, että aion katsoa
performanssitaidetta niin paljon kuin kuntoni kestää. Olen flunssassa.

Luen muiden NPT-blogistien kirjoituksia. Yritän adaptoitua tulevaan.
Valtavan älyllisiä. Erilaisia. Muutamalle nauran riemusta.
Mietin, miltä pohjalta ihmiset valitsevat, mitä esityksiä katsovat? Miten
oma esitys tunnistetaan ennakkoon? Ylipäänsä? Teeman? Osallisuuden?
Tekijöiden? Suositusten? Paikan? Vai kuten minä, käytännön sanelemien
aikataulujen vuoksi. Oma syyni ainakaan ei vangitse odotuksilla. Saan sen
kaiken, mitä festivaali antaa. Jos menen suositusten mukaan, minun on
uskominen tällä kertaa festivaalin järjestäjiä. He ovat tässä suhteessa
epäluotettavia. Jos teeman, valuvat kaikki hienot sanat ja kuvaukset
kuumeisesta päästäni. Jos tekijöiden, tunnen vain yhden. Mutta siinä kohtaa
olen itse epäluotettava. Annika gör Svansjön / Annika does Swanlaken olen
nähnyt jo heti ensi-illassa. Hurmaannuin täysin. Mutta toisaalta samainen
Annika hurmaa minut myös joutsenlammen ulkopuolella päivittäin. Hän on
ystäväni ja työtoverini. (jääviydestäni huolimatta tai juuri sen vuoksi,
suosittelen esitystä eteenpäin täydestä sydämestäni)

Mietin sitä turkulaista puuta, joka on saanut haarniskan. Puun puistoa.
Mietin avajaisia, jotka jäivät välistä. Mietin taiteen poliittisuutta,
taiteilijuuden kilpeä (vai onko sekin viitta tai haarniska, jotain jonka
sisään voi mennä?). Mietin Antti-Juhani Mannista, olenko törmännyt häneen
Ruisrockissa? Mietin Turun kirjastoa ja sitä, kuinka mukavaa on päästä sinne
taas. Ja Titanik-galleriaa ja TEHDAS Teatteria, niissä en ole ennen käynyt!
Mietin myös vähän, jaksanko syödä kaikissa niissä turkulaisissa
ravintoloissa, joissa tahtoisin. Mietin turkulaisia paikkoja ja kohtaamisia
niissä. Mietin, että pian olen ystävien seurassa, Turussa ja todennäköisesti
päädyn ihanasti epämukavuusalueelleni.

***
PS. Myönnettäköön. Mietin myös, voiko Findrexinin kyljessä juoda viiniä?
Kerran ollessani sairas, silloinen puolisoni pakotti juomaan yrttiviinaa,
että pääsimme elokuvafestivaalille. Pitääkö sekin kokea uudelleen?

 

Photo: Curt Richter
Photo: Curt Richter

 

Heidi B.
Esitystaide on minulle työtä.
Performanssitaide on minulle trilleri.
Olen sekä työn että jännitysnäytelmien ystävä ja suurkuluttaja.

Leave a Reply