Kandinskyn toteutunut unelma: Synestesia-kone
|
New Performance 2015 avajaisissa nähtiin Videokaffe-kollektiivin performanssiteos, jossa Sami Pikkarainen oli työkalupakkinsa kanssa paikalla soittamassa ruostutetusta metallista rakennettua mystisen näköistä ääniveistosta. Äänimaailma oli minimalistinen ja viipyilevä. Lisäksi soittajan puuhailun oheistuotteena syntynyt metallin kaikuva kolina tuli osaksi äänimaisemaa. Outo soiva esine viritti hämärähkössä tilassa arvoituksellisen tunnelman. Sama jättimäinen ääniveistos oli esillä vuoden vaihteessa WAM:n teemanäyttelyssä Ääni, Kuva, Kokemus, jossa illan esityksestä poiketen myös yleisön oli mahdollista soittaa huoneessa mykkänä odottavaa veistosta. En löytänyt tähän hätään teoksen nimeä ja siksi nimesin sen itse ’Synestesia-koneeksi’. Synestesialla tarkoitetaan eri aistialueiden sekoittumista niin, että yhden aistin aktivoituminen saa aikaan aktivoitumisen myös toisessa aistissa, jolloin äänet voi esimerkiksi nähdä väreinä. Videokaffen rakentaman veistoksen runkoon oli kiinnitetty basson kieliä, jotka saivat sen soimaan jylisevällä äänellä. Samanaikaisesti veistoksen kylkeen asetetussa pienessä screenissä ääni muuttui reaaliajassa liikkuvaksi värilliseksi kuvaksi. Kuva toistui projisoituna suuremmassa koossa myös vastakkaisella seinällä. Videokaffen ’Synestesia-koneessa’ kuuloaistimukset muuntuivat siis visuaalisuudeksi synestesian logiikkaa seuraten. Abstrakti muoto sekä ajatus eri aistialueiden välisyydestä kytkevät Videokaffen teoksen vahvasti viime vuosisadan alun abstraktismiin. Reilut sata vuotta sitten kuvataiteilijat alkoivat hylätä yhä systemaattisemmin esittäviä ja kirjallisia elementtejä joiden varaan kuvataide oli totuttu perustamaan. Esittävyyden mukana ei kuitenkaan luovuttu ’merkityksestä’. Abstraktin taiteen pioneerit kuten Wassily Kandisky, Kazimir Malevits ja Piet Mondrian jakoivat vahvan kiinnostuksen spirituaaliseen ja esoteeriseen. Taiteen avulla tavoiteltiin ’korkeampaa todellisuutta’ ja taiteilijasta tuli näin eräänlainen visionääri ja mystikko. (Myöhemmin, formalismin taidekriitikoiden myötä ’puhtaan muodon’ diskurssiin aikaisemmin liitetystä spirituaalisuudesta kutenkin vaiettiin.) Abstraktionismissa on erotettavissa karkeasti kaksi toisistaan poikkeavaa juonnetta: ’muodottoman muodon’ ja geometrisen muodon tavoittelu. Kandinskyn maalauksissa keskeisemmäksi muodostui vapaamuotoiset ja aineettoman oloiset värialueet, kun taas esimerkiksi Mondrian ja Malevits päätyivät tarkkarajaiseen geometriaan. Videokaffen ’Synestesia-koneessa’ yhdistyvät nämä molemmat lähestymistavat. Monumentaalinen veistos tuo muotokieleltään mieleen suprematistisen geometrian. Kazimir Malevitsin nimeämässä suprematismissa kuva koostettiin tyypillisesti eri suuntaisesti tilassa leijuvista geometrisista kappaleista kuten ympyröistä ja nelikulmioista. Seinälle heijastuvat, ääneen reagoivat ja kirjaimellisesti aineettomat värialueet puolestaan assosioituvat synesteettisista kokemuksistaan tunnetun Kandinskyn maalausten auraattisiin värinäkyihin. Performanssi päättyi kolmen videokaffelaisen kannettua – leikillisesti ajatellen tulevaisuuden teknologiaa hyödyntävän ja symbolisesti ajassa ruostuneen –modernistisen ’Synestesia-koneen’ rituaalinomaisesti pois tilasta. Lähteet:
Hanna Seppänen |
