Kirjoittajat
|
New Performance Turku Festivalin blogissa julkaisevat Hanna Dufva, Annika Dahlsten, Heidi B., Sinituuli Viljanen, Hanna Seppänen, Turun Fiktiiviset Tietokirjoittajat -ryhmä, Jani Petteri Virta, Heidi Pitkänen ja David Frankovich. Hanna Dufva
Sanataiteilija, nukketeatteritaiteilija, ryhmänohjaaja, mitä niitä nyt oli. En arvosta titteleitä ja ehkä ne ovatkin enemmän kohtaamisen muotoja kuin ammatteja. Olen kiinnostunut tekstien uusista julkaisupinnoista ja sanataiteellisista testeistä. Tässä projektissa on kiehtovaa, ettei tiedä mitä syntyy. Esittäjän teoksen ja katsojan kokemuksen välinen kohtauspiste on tuntematon. Outo eläin, yhdessä tehty Kolmas. Yritän saada siitä jotakin näkyviin. Arvostan myös tässä olevaa ideaa, että taidetekoja heijastellaan toisilla taideteoilla. Luodaan vaihtoehtoinen taidekritiikki, elämyksellinen jatkumo, ei arvostelu. Taiteen ei tarvitse kelvata. Jos teet havaintoja Kolmannesta, otan festivaalin aikana mielelläni vastaan sanalahjoituksia. Annika DahlstenOlen kuvataiteilija, ja työskentelen useiden eri medioiden parissa. Tällä hetkellä praktiikkani koostuu taidegrafiikasta, animaatiosta ja valokuvasta. Olen myös tehnyt performansseja, ja esitystaide ja sen uudet muodot kiinnostavat minua. Kirjoittaminen on minulle olennainen osa omaa työskentelyäni. Esitystaiteessa ja taiteessa ylipäätään olen kiinnostunut risteytyvistä ja hengittävistä rajapinnoista. Tutkin performatiiveja, joissa korostuu durationaalisuus ja toisto. Minua kiinnostaa, miten katsoja kutsutaan mukaan kokemaan aikaa. Aika ja ajallisuus palautuvat hetkiin, jossa yksittäiset kuvat järjestyvät sarjoina muodostaen tapahtumaketjuja ja kohtauksia. Pyrin hahmottamaan esitystaiteen ja kuvataiteen lainalaisuuksia ja ns. toiston logiikkaa. Heidi B.
Kun tulen Helsingistä Turkuun, jätän työminäni Päärautatieasemalle ja Koen, että taiteessa on oleellisinta tunne. Niin tekemisessä kuin NPT:lta odotan kohtaamisia ja aikaa taiteen parissa. Haluan antaa itselleni Kuva: Curt Richter Sinituuli Viljanen
Olen postdraamalliseen teatteriin, esitystaiteeseen sekä teatterin intermediaalisuuteen ja medioitumiseen erikoistunut teatterin ja draaman tutkimuksen filosofian maisteri, joka on tällä hetkellä äitiyslomalla. Olen kirjoittanut New Performance Turku Festivalin tulevaa festivaalijulkaisua varten teosanalyyseja vuosien 2012 ja 2013 festivaalien teosten dokumentaatioista vuonna 2013 sekä viime vuonna vuoden 2014 festivaalilla näkemistäni teoksista. Lähestyn performanssi- ja esitystaidetta oman katsojakokemukseni ja sen herättämien ajatusten pohjalta pohtien ja analysoiden sekä teosten luonnetta ja tyyliä mukaillen. Lisäksi lähestymistapaani värittää omalta osaltaan puolivuotias poikani, joka tarjoaa jatkuvasti uusia ja erilaisia näkökulmia asioihin. Hanna Seppänen
Olen Turun Taideakatemiasta 2008 valmistunut kuvataiteilija. Tällä hetkellä opiskelen taidehistoriaa Turun Yliopistossa ja toimin myös Titanik-gallerian taiteellisen johtoryhmän jäsenenä. Olen siis etsiytynyt monenlaisiin positioihin suhteessa taiteeseen. Samalla kirjoittamisesta on tullut minulle yksi ajattelun muoto. Performanssissa tai esitys-/elävässä taiteessa minua kiehtoo taide-esitysten tapahtumaluonne, ainutkertaiset kohtaamiset sekä tekijöiden’ ja ’yleisön’ välillä tapahtuva, usein liikkeessä oleva asemointi. Minua askarruttaa miten erityisesti juuri performanssitaiteen katsojana joudun usein kiusalliseltakin tuntuvalla tavalla havainnoimaan myös itseäni ja reaktioitani. Turun Fiktiiviset Tietokirjoittajat
Miltä performanssin katsominen tuntuu? Turun Fiktiiviset Tietokirjoittajat (Panu Karjalainen, Emilia Karjula, Ossi Nyström) muotoilevat näiden kysymysten avulla kirjoittamisen tapaa, joka pyrkii ottamaan huomioon performanssitaiteen hetkellisen, häiritsevän ja avoimen luonteen. Samalla ryhmä tutkii kollektiivisen taiteesta kirjoittamisen mahdollisuuksia. Performanssitaide näyttäytyy kirjoittajille viittausten, assosiaatioiden ja asenteiden verkostona, jota on luontevinta lähestyä muutoin kuin lineaarisen tekstin avulla. Siksi ryhmän metodilähtöisessä kirjoittamisessa viljellään alaviitteitä ja alaviitteiden alaviitteitä. Kuva: J.T. Kinnunen. Jani Petteri Virta
Oma otteeni performanssitaiteeseen on vahvasti tekijälähtöinen. Aikanaan amk:ssa suorittamani kuvataiteilijan koulutuksen kautta selkärangassani on tieto performanssin kuvataiteellisesta synnyinlähtökohdasta, ja siten odotan performanssilta jonkinlaista visuaalisen ulottuvuuden huomioon ottamista. Etenkin oman tekemiseni pohjalla on monesti jokin mielessäni oleva – tarkka tai hämärä – pysäytyskuva jostain teoksen hetkestä. En ole performanssin tekijänä saati kokijana lähtökohtaisesti kovinkaan analyyttinen, vaan annan taiteen vyöryä ylitseni ja toivon, että jokin tahmea ajatus tai tunne tarttuisi minuun ja hivelisi nautinnollisesti. Heidi PitkänenAlkuaan kiinnostukseni performanssi- ja esitystaiteeseen heräsi opinnoissani tekemäni teoksen kautta. Nyt esityksistä kirjoittaessani tavoitteenani on tarkastella teosten suhdetta kerrontaan ja tarinallistamiseen. Pidän tätä mielekkäänä, koska taide rakentaa tarinoita. Analysoinnissa käytän ainakin esseetä, sillä sen vapaamuotoisuus ilmentää myös taiteen vapautta. Koen kuitenkin, että teos määrittää analyysin muodon ja voi muokata sitä hyvinkin monenlaiseksi. Performanssi- ja esitystaiteessa olen kiinnostunut teemoista, kuten symbolismista ja kokemuksellisuudesta sekä toisaalta yhteiskunnallisista kysymyksistä ja etiikasta. Lisäksi kiinnitän huomiota siihen, miten teoksissa yhdistetään eri taidelajeja. Opiskelen suomen kieltä ja yleistä kirjallisuustiedettä Turun yliopistossa. David Frankovich
Kuva: Monika Sobczak |
